Minun tarinani

Hei, Anne tässä.

Kirjoittelen teille vähän minun tarinaani. Josko se inspiroisi teitä pitämään itsestänne oikein hyvää huolta ja uskomaan siihen, että vaikeisiinkin terveydellisiin ongelmiin voidaan vaikuttaa ruokavaliolla, ravintolisillä, erilaisilla vaihtoehtohoidoilla ja uskomalla lujasti itseensä ja siihen mitä tekee, eikä kuuntelemalla epäilijöitä.

Olen syntynyt huhtikuussa 1969 Tervolassa. Isäni ja äitini olivat maanviljelijöitä, isäni teki myös metsu­rin töitä. Samassa talossa asui myös mummoni ja pappani äitini puolelta. Pikkuveli syntyi vajaa 8 vuotta minun jälkeeni.

Lapsuuteni oli sellaista kuin se yleensä maatalon lapsilla on. Oli navettatöitä, oltiin kesäisin heinäpellolla, lehmiä vietiin laitumelle ja niitä lypsettiin, keväällä kylvettiin kasvimaa ja oltiin puusavotassa, syksyllä marjastettiin, otettiin perunat. talvet olivat hiljaisempia aikoja mutta toimettomana ei tarvinnut silloinkaan olla. Naapurin lasten kanssa oltiin kesät ul­kona aamusta iltaan aina silloin kun ei ollut mitään töitä tehtävänä. Koko lapsuuteni olin todella terve. Koulusta ei poissaoloja tullut sairastelun takia, paitsi muutaman päivä silloin kun teeskentelin olevani sairas 😊

Urheilu oli minulle jo pienestä pitäen todella tärkeää. Kävin Tervolan Terävän yleisurheiluharjoituksissa. Kilpailin myös ja menestyinkin ihan hyvin. Parhain saavutukseni oli 100 metrillä Länsi-Lapin alueen mestaruus. Lajeina mi­nulla oli myös pituus ja kuulantyöntö.

Tervolasta lähdin maailmalle jo silloin kun pääsin yläasteelta. Tervolassa ei ollut sellaista opinahjoa joka olisi mi­nua kiinnostanut ja kotoa halusin lähteä muutenkin.

Rakkaus urheiluun pysyi vuosia ja vuosia. Jopa silloin kun 26 vuotiaana sain nivelreumadiagnoosin jat­koin urheilua sinnikkäästi kivuistani huolimatta. Nivelreumaa meillä on suvussa ja tiesin melkein heti oireista, että nyt on reuma tullut minullekin. Diagnoosi tosin viivästyi melkein vuodella kun lääkärit eivät ottaneet minua ja särkyjäni tosissaan. Vihdoin sitten kun menin yksityiselle lääkärille pääsin verikokeisiin jossa näkyi kohollaan olevat tulehdusarvot ja reumatekijä veressä. Tuossa vaiheessa esimerkiksi päkiäni olivat niin turvoksissa, etten pystynyt kävelemään kunnolla.

Minulle määrättiin kovat lääkkeet. Viittä eri lääkettä yhtä aikaa. Pää oli ihan sekaisin. Olin juuri aloittanut opiskelut Kemin kauppaoppilaitoksessa ja meillä oli kaksi pientä lasta. Esikoinen oli 3,5 vuotias ja kuopus 1,5 vuotias. Samaan aikaa remontoimme vanhaa taloamme ja mies oli alkanut yrittäjäksi vuotta aikaisemmin. Voisi sanoa, että stressitaso oli korkealla.

Lyhyesti jos kerron 20 reumavuodestani voisi sanoa, että välillä lääkkeet auttoivat hyvin ja välillä niistä ei ollut mitään apua. Päinvastoin, ne aiheuttivat erittäin huonon olon ja kaikenlaisia sivuvaikutuksia. Hiukset lähtivät päästä, vatsa oli kipeä ja sekaisin tosi pitkiä aikoja, kivut olivat kovat, mieliala oli ihan maassa kun väsymys oli aivan jäätävä. Väsymys oli sellaista, että se vei jalat alta ja elämänlaadun ihan alas. Oli kuitenkin perhe ja lapset sekä opiskelut joista piti jaksaa pitää huolta.

Kun olin käyttänyt lääkkeitä vajaa 20 vuotta käytössäni oli jo biologiset reumalääkkeet. Tätä ennen olin ehtinyt käyttää jo 10 vuotta Trexan nimistä lääkettä joka on isoina annoksina syöpälääke. Eli kovilla lää­kityksillä mentiin ja olin siinä pisteessä, että jotain muuta oli tehtävä kun biologistenkin lääkkeiden teho meni. Lääkkeet eivät tehonneet ja olo oli karsea.

Vuonna 2006 näin paikallisessa lehdessä ilmoituksen Luontaishoitaja koulutuksesta joka alkaisi Ke­missä. Ilmoittauduin saman tien kurssille ja siitä lähti minun tieni vaihtoehtoisten hoitojen maailmaan, ja voisi oikeastaan sanoa, että se maailma vei minut mukanaan täysin.

Kesällä 2007 valmistuin luontaishoitajaksi. Sen jälkeen olen opiskellut alaa todella monipuolisesti. Lista koulutuksistani näkyy tästä LINKISTÄ.

No, miten minä pääsin sitten eroon reumalääkkeistä? (Oli minulla muuten yhdessä vaiheessa lääkitys kilpirau­hasen vajaatoimintaankin mutta en tarvitse sitäkään enää). Aloitin matkani kohti lääkkeetöntä elämää muuttamalla ruokavalioni sellaiseksi joka pitää olla jos on jokin autoimmuunisairaus (pääpointtina on maidoton, gluteeniton, sianlihaton, sokeriton ruokavalio). Lisäksi tein itsel­leni vitamiini- ja hivenainemittauksen (HCA ravintoainemittauksen) joka kuukausi ja säätelin ravintoli­siä mittaustulosten mukaan.

Tiukkaa ruokavaliota pidin varmaankin puoli vuotta tai pidempäänkin ja alussa käytin ravintolisiä joita minulla oli myyn­nissä terveyskaupassani. Niiden käytöstä luovuin melkein kokonaan 2015 syyskuussa kun siirryin ra­vintolisiin jotka ovat veteen sekoitettavia jauheita ja joiden imeytyvyys on huippuluokkaa. Mitään nimiä en mainitse ettei tule esitettyä terveysväittämiä. Tuolloin syyskuussa 2015 tein myös aineenvaihdunta-/terveysohjelman jonka ansiosta tapahtui vaikka mitä mutta ei voi sanoa mitä, koska ne terveysväittämät !!!

Mutta minulla toimi ruokavalion muutos, ravintolisät ja joissakin hoidoissa kävin muilla ja tein itselleni myös life detox-kehon puhdistushoitoja. Stressin hallinta on tärkeää mutta minulla se ei onnistunut koska olen stressaavaa tyyppiä ja elämässäni on tapahtunut todella paljon ikäviä juttuja. Milloin olin työpaikkakiusattu, milloin homeisissa ja kylmissä toimitiloissa ja milloin mitäkin.

Ymmärrän sen, että ruokavaliomuutokset ja laadukkaiden ravintolisien käyttö voi olla taloudellisesti mahdotonta joillekin mutta jotain muutoksia pystyy aina tekemään vaikka rahaa ei juurikaan olisi. On myös sairauksia joita ei voi parantaa mutta muistakaa, että ihmeitä voi tapahtua! Monesti on myös valintakysymys, että onko tärkeämpää laittaa rahaa terveyteen vai jonkin muuhun. Ja kirjoitan tämänkin tänne vaikka se joitakin voi triggeröidä voimakkaasti; jotkut rakastuvat sairastamiseen ja siihen, että voi mennä sairauden taakse eri tilanteissa ettei tarvitsisi tehdä jotain mitä ei halua. Huomasin itsessäni myös jossain vaiheessa sitä, että en ottanut itse vastuuta omasta terveydestäni ja käytin sairautta tekosyynä olla tekemättä tilanteelle jotain. Käytin sairauttani myös tekosyynä aika monellekin asialle. Oli myös mukavaa kertoa oma sairauskertomus muille ja puhua lääkityksistä ja vertailla eri lääkkeiden tehoa.

Ymmärrän myös sen, että osa luottaa koululääketieteeseen täysin ja saa sieltä apuja ja se on OK. Minä vain en enää saanut lääkkeistä apua ja olo meni vain huonompaan suuntaan, eli jotain oli tehtävä. Minä arvostan koulu­lääketiedettä paljon ja sen tuomaa apua esimerkiksi onnettomuuksissa ja leikkauksissa. Mutta minä en arvosta koululääketieteessä sitä, että reseptejä lykätään kouraan aina kun käy lääkärissä. Kun muuta ei keksitä, niin määrätään jokin lääke. Minultakin reumalääkäri kysyi aina ensimmäisenä, että onhan sinulla Buranaa tarpeeksi reseptillä. Olenkin nykyään lääkekriittinen mutta en lääkevastainen. Ja voin sanoa, että välillä joudun ottamaan kipu- tai sydänlääkettä (minulla on ollut läppävika vuosia joka on tosin parantumaan päin) jos olen elänyt kuin pellossa ruokavalioni suhteen tai jos stressitaso nousee liian korkealle.

Sunnuntaina 16.2 2025 minulla tulee täyteen 10 vuotta ilman reumalääkitystä. Se on minulle aivan valtavan tärkeä asia. Tietysti sen takia, että voin nykyään 55 vuotiaana paremmin kun 35 vuotiaana. Asia on myös sen takia tärkeä, että olen säästänyt yhteiskunnan varoja satoja tuhansia euroja. Kuukauden annos biologista reumalääkettä maksoi 10 vuotta sitten 2500 euroa. Jos laskee 2500 euroa ja 10 vuotta se tekee yhteensä 300 000 euroa. Eikä tässä ole kaikki kustannukset jotka ovat säästyneet. Eli yhteiskunta säästää mutta minulta itseltäni menee rahaa siihen, että pidän itseni kunnossa omin avuin. Aika nurinkurista minusta, eikä sitä kukaan muu arvosta kuin minä.

Tänä vuonna minulla tulee täyteen 15 vuotta hyvinvointialan yrittäjänä. Vaihdoin talouden ja rahoituksen tradenomin työni yrittäjyyteen. En tiedä oliko viisas päätös mutta ainakin olen näiden 15 vuoden aikana pystynyt vaikuttamaan ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin paljon enemmän yrittäjänä kuin olemalla palkkatyössä.

Lauantaina 15.2 klo 10 - 15 osoitteessa Karjalahdenkatu 28 (Kemissä) minulla on hoitotilani viralliset avajaiset. Olet tervetullut kahville/teelle/vetyvedelle sun muulle. 

Anne